Aurora Borealis


Kaipuu Pohjolaan!
Kaikkeen, mikä on selkeää:
vilvoittavan tietoisuuden kirkkauteen.

Henkeäsalpaava näytelmä –
vireän ymmärryksen läpi nähtynä,
tuntematon taivas.

Hohtava kaari ja
neljänneskuu, valosta tehdyt verhot,
juovat yllä jäätyneiden jokien, järvien,

vaitonaiset kaaret, lomittain,
alla vesi, jonka yllä usva
kohoaa.

Onko se päivän kajo, joka heijastuu
pohjoisen meren läpi liukuvien
valaiden selistä?

Kadotetut päivät, nekö
sieltä menneisyyden käyttämättömistä
mahdollisuuksista meitä tervehtivät?

Vai ovatko ne Pohjolan vainajia, jotka
taivaan pimeässä valtakunnassa
leikkivät vanhaa, kauhistuttavaa näytelmäänsä?

Ei! Ne ovat valon kruunuja,
lintuja, kettuja,
jotka hännillään

iskevät kipinöitä ikuisuudesta.
Taivaanrannan yllä:
pelkkää pohjoista,

valon kiehkuroita,
loimuavia nauhoja –
vihreää, turkoosia, sinistä, punaista.

Kuu valaisee
jäisiä ja lumisia peltoja
jotka kylpevät auringon jälkisoinnussa:

magneettiset laulut taivaalla!



Franck Adrian Holzkamp
Elokuun 3. päivänä 2008


Suomennos:
Lothar & Mark Mallon ja Sanna Saastamoinen